Kansainvälistymisen esteet TOP 5

Finpro käynnistelee verkkokaupankäynnin kansainvälistymiseen tähtäävää kasvuhanketta. Hankkeen tavoitteet ovat lehdistötiedotteen perusteella varsin kunnianhimoisia, sillä kansainvälistymisen suurimmat esteet ovat pysyneet samoina vuosikymmenestä toiseen. Kaivoin pöytälaatikosta esiin kirjoitukseni näistä esteistä Suomen ja Keski-Euroopan kuluttajamarkkinoiden välillä. Lopussa esitän oman ratkaisuni!

Arvonlisäverotus

Jos suomalainen verkkokauppa myy tavaroita toisen EU-maan kuluttajille kaukomyyntirajat ylittäen, sen pitää rekisteröityä ALV-velvolliseksi kyseisessä EU-maassa ja tilittää verot kyseiseen EU-maahan. Esimerkiksi Suomesta Saksaan myytäessä kaukomyyntiraja on 100 000 euroa vuodessa. Toiseen suuntaan raja on 35 000 euroa vuodessa. Vaihtoehdoksi jää kaukomyyntirajat alittava myynti, jolloin vero tilitetään Suomeen.

Etäisyys

Etäisyys Suomesta Keski-Eurooppaan on niin pitkä, ettei tavaroiden kansainväliselle verkkokaupankäynnille ole edellytyksiä. Zalando kertoi muistaakseni muutama vuosi sitten, että sen Pohjoismaiden liiketoiminnat ovat tappiollisia. Provosoin tässä hieman, mutta etäisyyksien merkitystä verkkokaupankäynnissä ei pidä vähätellä. Ajatellaan vaikkapa asiakaspalautuksia.

Työvoimakustannukset

Suomalaisilla työntekijöillä on liikaa saavutettuja etuja. Eurostatin mukaan työvoimakustannukset olivat vuonna 2014 Suomessa 32,3 euroa tunnissa. EU-maiden keskiarvo oli 24,6 euroa tunnissa. Virossa työvoimakustannukset olivat 9,8 euroa tunnissa.

Verkkokauppaa tosissaan harjoittava yritys tarvitsee perustehtäviinsä 3-5 työntekijää. Työvoimakustannukset ovat helposti yli 200 000 euroa vuodessa. Vaikka yrittäjä voi tehdä itse kymmenen henkilön työt, silläkin on kustannuksensa.

Kielimuurit

EU-maiden kuluttajia on palveltava nopeasti heidän äidinkielellään. Verkkokaupan sisältöä on päivitettävä jatkuvalla syötöllä. Viittaan tässä muun muassa hakukone- ja konversio-optimointiin. Käytännössä verkkokauppiaan on palkattava vähintään viisi kielenkääntäjää vakituiseen työsuhteeseen.

Tässä vaiheessa yrityksellä on jo kymmenen työntekijää ja työvoimakustannukset yli 500 000 euroa vuodessa.

Ohjelmistot

Kaukomyyntirajat ylittävä myynti EU-maiden kuluttajille ei yleensä onnistu valmisohjelmistoilla. Valmisohjelmistot tukevat lähes poikkeuksetta ainoastaan kaukomyyntirajat alittavaa myyntiä.

Arvonlisäverotus, hinnoittelu ja maakohtaiset erityispiirteet muun muassa maksu- ja toimitustavoissa vaihtelevat niin paljon, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää räätälöity verkkokauppaohjelmisto. Jos ohjelmistotalo varaa projektiin vaikkapa viisi työntekijää, verkkokaupan kansainvälistymisen hinta lähenee yhteensä jo miljoonaa euroa. Investointi on tässä vaiheessa yrityksen taseessa ja vuosittaiset poistot juoksevat.

Entä ratkaisu?

Verkkokaupan kansainvälistymisen suurimmat esteet ovat pysyvää laatua. Ne voidaan kiertää jalkautumalla fyysisesti jokaiselle markkina-alueelle. Ehdotankin ratkaisuna verkkokauppojen perustamista eri EU-maihin paikallisin voimin. Eri maissa otetaan käyttöön paras paikallinen valmisohjelmisto. Toimitaan paikallisin ehdoin. Markkinoidaan paikallisin ehdoin. Verkkokauppa näyttää asiakkaan näkökulmasta paikalliselta ja luotettavalta.

Myyjänä toimii suomalaisen emoyhtiön tytäryhtiö. Näin voidaan kiertää sekä kaukomyyntirajat että kaikki muutkin edellä mainitut kansainvälistymisen esteet.

Ajatukseni lähti siitä, että saksalainen verkkokauppa sijoittui hyvin Suomen paras verkkokauppa -kilpailussa.

Yksi ajatus artikkelista “Kansainvälistymisen esteet TOP 5”

  1. Julkaisin tämän kirjoituksen ensimmäistä kertaa sarjassani ”Terveisiä labrasta”. Verkkokauppablogi avattiin myöhemmin.

Kommentit on suljettu.