Erityisesti siltä ajalta, jolta muistoja ei ole. Kesälomat ovat takana. Ainutlaatuisen helteen lisäksi itselleni jäi yksi asia kesältä erityisesti mieleen. Minulle tuli pakottava tarve selvittää 1900-luvun alkupuolelta olevan mökin alkutaipaleen tapahtumia, ja tahtotila palauttaa asiat mahdollisimman lähelle näitä vuosia oli kova. Ilo oli ylimmillään, kun navetan vintiltä löytyi erilaisia vanhoja tavaroita, niin heinäseipäitä kuin työkaluja. Pakkohan maalaismaisemaan on saada heinää seipäille kuivumaan! Samalla kuitenkin huomasin, että ihailemallani aikakaudella eläneet ihmiset eivät välttämättä olleet lainkaan yhtä innoissaan: ”kaikki lahokin on mukamas nykyään niin arvokasta”.

Jäin pohtimaan, miten asiat, ja tässä tapauksessa erityisesti verkkokauppa-asiat, ovat seitsemän, kahdeksankymmenen vuoden päästä. Mikäli historia toistaa itseään, niin lapsenlapseni –tai viimeistään heidän lapsensa- etsivät kuumeisesti 2000-luvun alussa lanseerattuja verkkokauppoja, ja ihailevat kilpaa Koneboxin alkutaipaleen etusivua tai Aku Ankan ostoskoria. Kovin kiinnostavaa olisi nähdä, kelpuutetaanko nämä muinaismuistoina läppärin taustakuviksi –onko enää läppäreitä?- vai kehystetäänkö niistä sisustustauluja, jotka somasti muistuttavat kiireettömästä ja leppoisasta elämästä vuonna 2008?

Ehkä joku uhkarohkea koodari koodaa suosituimmat kaupat uudestaan? Ja trendi jakautuu kahteen eri haaraan, joista toinen haluaa kaupoista näköiskopion kaikilla 2080-luvun toiminnallisuuksilla, ja toinen, ortodoksisempi ryhmä haluaa autenttisen palvelun sieltä kaukaa 2000-luvun alusta? Ehkä pankit ja muut maksupalveluita tarjoavat rajapinnatkin joutuvat palauttamaan tämän retroryhmän vaatimuksesta hankalakäyttöiset käyttöliittymänsä, jossa ”Hyväksy” –nappi on väärällä puolella ja kauppaan paluuta viivästytetään, jotta käyttökokemus on aito?

”Muistan mummoni kertoneen, kuinka mahtavalta näytti se yksi palvelu… se sademetsän kuuloinen, muistatteko lukeneenne siitä historian kirjasta?”

Kaikkein rohkeimmat tekevät sen, mistä muut vain haaveilevat. He hyppäävät autoon –tai mikä lie onkaan silloin kurantti kulkuväline- ja ajavat fyysiseen kauppaan ostamaan lihapullia ja riisiä. Ehkä he samalla pukeutuvat Citymarketin syksyn 2010 mallistoon ja ottavat lapsistaan kaupassa kuvia, elämysretkellä kun ollaan. Tämän elämysretken lupaan jättää väliin, siitä itselläni on riittävästi aitoa kokemusta, eikä mikään maailman mahti onnistu romantisoimaan sitä.

Sainko mökille heiniä seipäälle? NO EN! Kahdestakaan syystä. Niitä hienoja seipäitähän on varjeltava, en millään raaskinut laittaa niitä maahan, lahoavat vielä. Ja toiseksi, oma kokemukseni maalaiselämästä on selvästi säälittävän ohuella pohjalla. Emme päässeet selvyyteen edes siitä, mitä siihen heinäseipäälle olisi pitänyt laittaa. Rikkaruohoja toki kasvoi riittävästi myös tähän tarpeeseen, mutta toimistotyöläisen laiskuudella niitäkään en saanut tarpeeksi. Ehkä sitten ensi kesänä, tuskin tämä trendi ihan heti loppuu.

Lisää aiheesta:

• Ikärasismia.
• Ostaja, joka ei osaa vs. Toimittaja, joka ei myöskään osaa
• Ei kaunis, mutta perustat kunnossa!
• Niille jotka ovat aina hukassa (… ja pari sanaa rekisteröitymisestä)